ylioppilastutkinto

finština

výslovnost

• IPA: [ˈyliˌopːilɑsˌtutkinto]

dělení

• y-li-op-pi-las-tut-kin-to

etymologie

• ylioppilas („vysokoškolák“) + tutkinto („zkouška“)

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru valo
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	ylioppilastutkinto	ylioppilastutkinnot
genitiv	ylioppilastutkinnon	ylioppilastutkintojen
akuzativ	ylioppilastutkinnon ylioppilastutkinto	ylioppilastutkinnot
partitiv	ylioppilastutkintoa	ylioppilastutkintoja
essiv	ylioppilastutkintona	ylioppilastutkintoina
translativ	ylioppilastutkinnoksi	ylioppilastutkinnoiksi
inessiv	ylioppilastutkinnossa	ylioppilastutkinnoissa
elativ	ylioppilastutkinnosta	ylioppilastutkinnoista
illativ	ylioppilastutkintoon	ylioppilastutkintoihin
adessiv	ylioppilastutkinnolla	ylioppilastutkinnoilla
ablativ	ylioppilastutkinnolta	ylioppilastutkinnoilta
allativ	ylioppilastutkinnolle	ylioppilastutkinnoille
abessiv	ylioppilastutkinnotta	ylioppilastutkinnoitta
komitativ	—	ylioppilastutkintoine
instruktiv	—	ylioppilastutkinnoin

význam

1. maturita; závěrečná zkouška na střední škole

související

• ammattikorkeakoulututkinto
• oppilas
• tutkia