approperare
Skočit na navigaci
Skočit na vyhledávání
latina[editovat]
sloveso[editovat]
- 1. konjugace (a-kmeny)
časování[editovat]
| Čas | Osoba | Aktivum | Pasivum |
|---|---|---|---|
| Infinitiv | – | approperāre | – |
| Prézens sg. | 1. | approperō | approperor |
| 2. | approperās | approperāris | |
| 3. | approperat | approperātur | |
| Prézens pl. | 1. | approperāmus | approperāmur |
| 2. | approperātis | approperāminī | |
| 3. | approperant | approperantur | |
| Imperativ sg. | 2. | approperā! | – |
| Imperativ pl.. | 2. | approperāte! | – |
| Imperfektum sg. | 1. | approperābam | approperābar |
| 2. | approperābās | approperābāris | |
| 3. | approperābat | approperābātur | |
| Imperfektum pl. | 1. | approperābāmus | approperābāmur |
| 2. | approperābátis | approperābāminī | |
| 3. | approperābant | approperābantur | |
| Futurum sg. (první) | 1. | approperābō | approperābor |
| 2. | approperābis | approperāberis | |
| 3. | approperābit | approperābitur | |
| Futurum pl. (první) | 1. | approperābimus | approperābimur |
| 2. | approperābitis | approperābiminī | |
| 3. | approperābunt | approperābuntur | |
| Konjunktiv imperfekta sg. | 1. | approperārem | – |
| 2. | approperārēs | – | |
| 3. | approperāret | – | |
| Konjunktiv imperfekta pl. | 1. | approperārēmus | – |
| 2. | approperārētis | – | |
| 3. | approperārent | – |