heinäkuu

finština

výslovnost

• IPA: [ˈheinæˌkuː],  heinäkuu^{? • info}

dělení

• hei-nä-kuu

etymologie

• heinä („seno“) + kuu („měsíc“)

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru maa
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	heinäkuu	heinäkuut
genitiv	heinäkuun	heinäkuiden heinäkuitten
akuzativ	heinäkuun heinäkuu	heinäkuut
partitiv	heinäkuuta	heinäkuita
essiv	heinäkuuna	heinäkuina
translativ	heinäkuuksi	heinäkuiksi
inessiv	heinäkuussa	heinäkuissa
elativ	heinäkuusta	heinäkuista
illativ	heinäkuuhun	heinäkuihin
adessiv	heinäkuulla	heinäkuilla
ablativ	heinäkuulta	heinäkuilta
allativ	heinäkuulle	heinäkuille
abessiv	heinäkuutta	heinäkuitta
komitativ	—	heinäkuine
instruktiv	—	heinäkuin

význam

1. červenec

související

• heinäkuinen