suomensukuinen

finština

výslovnost

• IPA: [ˈsuomenˌsukuinen]

dělení

• suo-men-su-kui-nen

etymologie

• suomen (genitiv singuláru slova suomi – „finština“, Suomi – „Finsko“) + sukuinen („příbuzný“)

přídavné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru nainen
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	suomensukuinen	suomensukuiset
genitiv	suomensukuisen	suomensukuisten suomensukuisien
akuzativ	suomensukuisen suomensukuinen	suomensukuiset
partitiv	suomensukuista	suomensukuisia
essiv	suomensukuisena	suomensukuisina
translativ	suomensukuiseksi	suomensukuisiksi
inessiv	suomensukuisessa	suomensukuisissa
elativ	suomensukuisesta	suomensukuisista
illativ	suomensukuiseen	suomensukuisiin
adessiv	suomensukuisella	suomensukuisilla
ablativ	suomensukuiselta	suomensukuisilta
allativ	suomensukuiselle	suomensukuisille
abessiv	suomensukuisetta	suomensukuisitta
komitativ	—	suomensukuisine
instruktiv	—	suomensukuisin

význam

1. příbuzný finštině, Finům či Finsku

související

• suomi
• Suomi
• suomalainen