touko
finština
[editovat]výslovnost
[editovat]- IPA: [ˈtouko]
dělení
[editovat]- tou-ko
podstatné jméno
[editovat]skloňování
[editovat]| skloňování podle vzoru valo | ||
|---|---|---|
| Substantivum | singulár | plurál |
| nominativ | touko | touot |
| genitiv | touon | toukojen |
| akuzativ | touon touko |
touot |
| partitiv | toukoa | toukoja |
| essiv | toukona | toukoina |
| translativ | touoksi | touoiksi |
| inessiv | touossa | touoissa |
| elativ | touosta | touoista |
| illativ | toukoon | toukoihin |
| adessiv | touolla | touoilla |
| ablativ | touolta | touoilta |
| allativ | touolle | touoille |
| abessiv | touotta | touoitta |
| komitativ | — | toukoine |
| instruktiv | — | touoin |
význam
[editovat]synonyma
[editovat]související
[editovat]poznámky
[editovat]- 1 2 SADENIEMI, Matti. Nykysuomen sanakirja. WSOY, 1992. ISBN 951-0-18261-3. Heslo „touko“, s. 751. SADENIEMI, Matti. Nykysuomen sanakirja. WSOY, 1992. ISBN 951-0-18261-3. Heslo „touonteko“, s. 751.